Aamulla lähdin "reippaana" töihin. Tosin illalla ja yöllä yskitti jo aikalailla. No töihin kuitenkin menin, yskin ja yskin, pää ja keuhkot meinasi haljeta. Työterveyteen lääkäriin, tulehdusarvot nousussa, antibiootit päälle ja kotiin loppuviikoksi. No ei voi mitään, levättävä vaan ja lääkkeitä huiviin. Sinänsä harmi kun maatakkaan ei voi, selkä on sen verran rikki että makaaminen ei onnistu kun selkä on minuutissa pois pelistä eikä sängystä pääse ylös. Yöt saan sentään nukuttua kun otan määrätynlaisen asennon , pari harvaa asentoa jolloin selkä ei mene jumiin. Oi miksei aina voi olla alle 40 kymppinen. Meikäläisen vaivat alkoi nimittäin juurikin niillä tietämin kun 40 v pamahti mittariin.

Riinellä alkaa olla juoksussa parhaat päivät menossa ja Arttu-pappa on hätää kärsimässä. Kylläpä nousee jalka papalla ripeästi kun tyttärensä perässä, nenä persiissä menee. No sekin meno loppuu nyt, ensiyönä nukkuvat jo eri huoneissa, alkaa Riinenkin häntä jo kääntymään siihen malliin että tänne vaan :) Nou nou, ei onnistu ! Pappahan on aiemmat tyttöjen juoksut viettänyt mummon kanssa mökillä, kesällä. No nyt ei mummo vielä ole mökillä joten pappakin on täällä kotona hätää kärsimässä. No eiköhän tästäkin juoksusta taas selvitä, on selvitty niin monista aiemmistakin. Juuri mietin että onhan meillä ollut täällä kolme urosta parhaimpina aikoina, tosin silloin oli tuo alakerta käytössä joten osan porukasta sai sinne. Nyt ei saa kun koko alakerta on niin täynna tavaraa kuin olla ja voi.

Nyt on ihania alkukevään päiviä, aurinko paistaa päivisin ja yöllä on pakkasta, lumet sulaa ihan vaivihkaa. Ja kylläppä tuolla kukkapenkissäkin jotain tapahtuu. Kunhan vaan pääsisi tästä haravanvarteen kaivamaan nuo kukkapenkit esiin tuolta syksyn lehtien alta.

007.jpg

017.jpg

Manta-rakas, niin reipas, avoin ja ihana tyttö ! Kunpa tuosta saataisiin vielä jotakin aikaan. Niin haluaisin Arttu- Riine-Manta linjan jatkuvan. Taas niitä elämäni koiria ! Niinkuin kaikki muutkin rakkaat <3

019.jpg