Keskiviikossa mennään, eikö sitä myös pikkuperjantaiksi joku kutsu.....? Eilen ostin kaupasta kasvispyörykoita ja ne olikin niin hyviä että ajattelin tehdä kasvispihvejä ihan itse kokeeksi. Netistä vaan googletin mukavan tuntuisen reseptin ja sen kanssa töiden jälkeen kauppaan. Nyt on pellillinen pihvejä tehtynä ja pari jo maistettukkin, aivan mahtavan hyviä tuli ! Teen varmasti vielä jatkossakin..
Annoksesta oli tarkoitus tulla 12 pihviä mutta tein sitten vähän isompia ja tulikin vain 9 :)





Kasvatinomistaja Laura soitteli ja kertoi kuulumisia Tinosta , Huldan A-pentueen yhdestä uroksesta jolla joku aika sitten todettiin SLO-sairaus. No nyt on sitten lisäksi tällä hetkellä haimatulehdus ja ilmeisesti collie nose :( En voi muuta kuin Lauralle hattua nostaa että jaksaa Tinoa hoitaa ja tänään oli puhetta siitäkin että täytyy vaan sitten se lopullinen ratkaisu tehdä jollei ala helpotusta koiralle tulemaan. Äärettömän raskasta aikaa omistajalle ja koiralle :( Eikä tässä kasvattajankaan fiilikset ole erityisen aurinkoiset.....itkettää. Taas tällä hetkellä olen vahvasti sitä mieltä että en ole ollenkaan varma tuleeko meille enää koskaan pentuja ja ajattelin jo sitäkin että taidan siirtyä ihan vaan noihin uroksiin takaisin. Eipä tarvitsisi pelätä kohtutulehduksia jne. Sitten ei tarvitsisi kuin jännittää sitä että onnistuuko astutukset ja tuleeko nartut kantaviksi....jos ylipätään narttuja koskaan olisi edes tulossa.

No ei jotain pahaa ilman jotain hyvääkin. Pitkästä aikaa tänään oli töissä ihan mukava ilmapiiri, melkein kuin joskus ennen.  Töiden jälkeen lähdettiin taas koirien kanssa tuohon pellolle kun itsellä on kantapää edelleen ihan sairaan kipeä enkä sitä viitsi enää illasta turhaan rasittaa, kun kuitenkin aamulenkin koiren kanssa kävelen. ja kuinkas muutenkaan, se että pellolle ehdittiin niin alkoi vettä tulla ja kastuttiin kuin koirat.

Ai niin, pitkästä aikaa Veeti näytti taas paskan puolensa. Olin koirille laittamassa ruokia kuppeihin ja eteiseen putosi muutama nappula lattialle koirien keskelle. Sen että ehdin ajattelemaan että tuleeko sota niin siinä samassa Veeti kahahti taas lähimpään mahdolliseen kiinni, tällä kerta joutui Hulda tulilinjalle. No ei muuta kuin Veeti niskavilloista ilmaan , ei jalat maata tavoittanut kun kannoin sen makuuhuoneeseen jäähylle ja sitten tarkistamaan vahingot. Eikä luojan kiitos Huldasta löytynyt naarmuakaan vaikka ei tuolla edes ole karvaa suojaamassa. Näkyy yleensä olevan se meteli paljon pahempi eikä niitä hampaita sitten kuitenkaan täydellä teholla käytetä, onneksi ei......