Eilinen hellepäivä päättyi ikävästi, Arttu-pappa sai illalla epilepsiakohtauksen ( tai jonkin muun aivoperäisen ). Naapurin kanssa istuttiin tuossa pihalla ja koirat pyöri siinä meidän ympärillä, tuulessa ja varjossa. Yhtäkkiä Arttu alkoi tassuilla haromaan päätään ja kaatuili sinnetänne, minä samantien sitä rauhoittelemaan ja pitämään paikoillaan. Lähimpänä ollut koirien vesikuppi Artun naamalle, tassuille ja vatsan alle. Huusin kaverille että tuo lisää vettä ja taas koiran huuhtelua, ensimmäisenä kun oli mielessä lämpöhalvaus. Artulla silmät pyöri päässä ja kovasti olisi vaan pyrkinyt tuosta tilanteesta pois. Rauhoittelin pappaa ja pidin aloillani, nopeasti meni tilanne onneksi ohi, siitä sitten Arttu pikapissalle ja kakalle viileälle nurmikolle josta sitten sisään viileään ilmalämpöpumpun alle vilvoittelemaan. Onneksi olen aiemminkin nähnyt epilepsiakohtauksen ja tiesin että kyllä tästä taas selvitään kun vaan jaksaa olla rauhallinen. Loppuillan Arttu oli ok ja tänään on kaikki ollut edelleenkin hyvin. Vanha koira ja liki 30 asteen helle, ei hyvä yhdistelmä laisinkaan :( Vaikka koirat oli pitkin päivää sisälläkin ja saivat kylmää vettä juodakseen. Liika kuumuus on silti aina liikaa.

Meillähän vuosia sitten sattui jo edesmenneen Peikko-papan kanssa myöskin epilepsiakohtaus, tosin aamuyöllä ja täällä sisällä. Silloin kohtaus kesti huomattavasti kauemmin ja Peikolla meni siitä toipuessa useampi päivä. Ei kivaa katseltavaa ja varmasti säikäyttää sellaisen joka sen ensimmäistä kertaa joutuu kohtaamaan. Luojan kiitos Arttu oli kotona eikä mummon kanssa mökillä, äitini olisi varmasti saanut slaakin katselleessaan kohtausta saanutta koiraa.

Ei saisi valittaa ja pitäisi nyt nauttia tästä lämmöstä, sydämestäni vaan toivon että mittarilukemat tippuisi tuohon hieman yli 20 asteeseen, saatettaisiin pysyä hengissä kaikki.