Nyt se aika vasta rientää kun on taas palattu arkeen ja töissä käy päivät. Illat menee ihan siivillä eikä tännekään ehdi mitään kuulumisia kirjoitella.

Koirat voi hyvin vauvoista vaariin. Tänään saatiin pennuille sirut niskaan. Kukaan ei edes huomannut että jotakin tapahtui :) Ensiviikolla olisi silmätarkki ja sitten alkaakin pennut olla pikkuhiljaa valmiita maailman valloitukseen. Trikkipoikia ei ole kukaan kysellyt ja oikeasti alkaa paniikki iskeä, eikö niitä tosiaan kukaan halua...Sirutuksen jälkeen alkoi kakarat taas sammua kuka mihinkin. Iltaruoka vielä syömättä ja sitten päästään yöunille. Yön nukkuvat hyvin mutta aamulla viiden maissa alkaa pentuhuoneessa sellainen kuhina, että ne on pakko päästää riehumaan tänne muualle kämppään hetkeksi. Päivisin ovat omassa huoneessaan ,illalla sitten ulkona ja täällä "isossa" huushollissa tekemässä tuhojaan.

001%20%282%29-normal.jpg

003%20%282%29-normal.jpg

Eilen illalla olin pentujen kanssa pihalla ja aloin kuuntelemaan että mikä ihmeellinen pärinä meitä lähestyy. Osasin jo melkein arvella että joku taivaalla lentelevä pörisijähän se on ja niin oli. Meidän talon yllä lenteli aikansa, kävi tuossa pellon päällä pyörähtämässä ja lensi pois. Kyllä ei meikäläistä ihan äkkiä tuollaisen härvelin kyytiin saisi...

003-normal.jpg

Pari päivää pitäisi vielä jaksaa töissä ja sitten olisi "vapaa" viikonloppu tiedossa, ei siis mitään pakollista ohjelmaa. Ellen nyt sitten lähde viemään mummoa ja Arttua mökille. Lunalla on nimittäin juoksu ja Arttu olisi hyvä saada täältä taas evakkoon. Äiti ei vielä tiennyt pääseekö lähtemään mökille ja jos ei pääse niin aika hankalaksi menee meidän elämä täällä.

Meikäläisen selkä on ollut pari viikkoa todella kipeä, särkylääkkeiden voimalla pääsee eteenpäin. En viitsisi millään mennä lääkäriin, mutta kai se on jossain vaiheessa pakko jos ei ala helpottamaan...