Aamu alkoi sillä että olin ollut 12 tuntia syömättä ja juomatta, oli edessä työpaikkalekurilla ikäryhmätarkastukseen kuuluvat verikokeet. Nyt on kummankin käden kyynärtaipeet mustana ja kipeänä, ei meinanut suonta löytyä millään...
No sieltä sitten töihin missä kamala kiire ja hullunmylly vaan jatkuu. Koko ajan vaan tulee lisää hommaa ja paperikasat kasvaa, kamalasti kaikki oheissälä lisääntynyt. On liikuntaseteleiden jakoa, pelicans-lippujen myyntiä. pikkujoulu-ilmoittautumisien vastaanottoa ymym ja.talvi kun tulee niin tahti senkun kiihtyy. Pelottaa ihan kuinka sitä taas jaksaa....

Päivällä sitten isäntä soitti taas ilo-uutisen, Riine karannut eikä anna hänelle kiinni, menee vaan kauemmas ja kauemmas kun hän huutaa. No aikansa hän yritti sitä tuolla houkutella ja huudella mutta sitten oli koira jo niin kaukana että isäntä päätti palata kotiin. Vähän väliä hän kävi pihalla katselemassa ja huutelemassa josko karkulainen tulisi ja kas kummaa tulihan tuo. Ilmestyi taas oven taakse kuin ei missään olisi käynytkään. Reilu tunti sillä taas reissussa meni ja havaintojen mukaan ehti käydä parin kilometrin päässä. Minä sydän syrjällään töissä kun en sieltä pääse niin vaan lähtemään. Pelkään että tuo vielä jää auton alle jos ei tuota karkailua saada loppumaan.
Nytkin isäntä oli niitä ottammassa tarhasta sisälle ja kun tarhan portti aukesi niin siinä samassa Riine livahti karkuun. Sen kanssa on niin opeteltu luoksetulot ym. eikä se koskaan nuorempana noita katoamistemppuja tehnyt. En enää keksi mitä sen kanssa tehtäisiin että pysyisi omassa pihassa.......

Kissaa ei ole sen koomin näkynyt kun naapurin kanssa sovittiin sen tänne tulosta........