keskiviikko, 24. elokuu 2016

Leikkausta odotellessa

Niinhän siinä sitten kävi, että uusi selkäleikkaus on tässä edessä. Leikkausjonot 3-4 kk, joten eiköhän se minun tuurilla osu juuri ennen joulua, että menee minulle niin tärkeä joulukin päin honkia.

Maanantaina kävin kirurgin luona kuulemassa tuomion. Kuvien mukaan selän pitäisi olla aikalailla ok, ei suurempia hermopinteitä eikä muutakaan. Kivut on joka tapauksessa päivä päivältä pahemmat. Yksi vaihtoehto oli, että selässä olevat ruuvit ovan ärsyttäneet selän, ruuvit poistetaan kokonaan ja thats it. Toinen vaihtoehto uusi laajempi luudutusleikkaus, jonka avuntuontimahdollisuudet on muutaman prosentin luokkaa. Kysyin lääkäriltä mitä hänen mielestään kannattaisi tehdä. Kyllä piti hänenkin hetki asiaa miettiä, sanoi sitten että ehkä on kuitenkin viisasta leikata uudelleen, kun pieni mahdollisuus on olemassa, että siitä apua olisi. Jos leikkauksen jälkeen on edelleen kipuja ja kivut vielä pahenee, niin sitten taas leikkaus ja ruuvien poisto. Ei tässä oikein tiedä mitä ajattelisi. Lääkäri sanoi että kannattaa varautua siihen ettei selkää todennäköisesti saada enää koskaan kuntoon.

Flunssakin sitten iski tässä rytäkässä taas päälle, monta yötä meni valvoessa kun yskitti, mutta viimeyön sain vaihteeksi nukuttua. Mantan kanssa ei ole päästy pyöräilemäänkään kun olen ollut ihan puolikuntoinen. Tänään aamulla jaksoin taas lähteä hieman pidemmälle lenkille ja vein koirat juoksemaan tuonne peltotielle. Vielä kun saisivat nuo rapsinsa puitua tuosta pellolta, niin sitten päästäisiin suoraan tästä omalta pihalta sinne juoksentelemaan.

Kaveri kävi eilen tuomassa viisi litraa puolukoita ja nyt on kyllä pakastin ihan ääriään myöden täynnä. En muista että meillä koskaan olisi ollut pakkasessa noin paljon marjoja. Harmi kun en saanut mustaviinimarjoja omalta pihalta, olisin saanut keitettyä mehuakin pakkaseen. Nytkin se olisi ollut tarpeen kun olen tässä sairastellut.

Tässä olisi muutama päivä aikaa vielä parannella itseään, sunnuntaina Mantalla taas näyttely edessä ja pitäisi se tukehtumatta pystyä esittämään. No jospa tämä lepäilemällä menee...

Ai niin, käväisinpä sienessä. Ei tarvitse pelätä hirvikärpäsiä eikä käärmeitä, kun sieniä löytyy ihan muutaman metrin päästä omalta pihalta :)

14067597_10154428558297418_6558100990008

 

 

 

sunnuntai, 21. elokuu 2016

Niitä näitä

Voi että on ollut tylsää, kaikki päivät ihan samanlaisia, plääh. Tuntuu ettei mitään tapahdu. Sukkia olen kutonut tottakai, mutta nyt siirryin tekemään lasten sukkia. Ja elämäni ensimmäiset lapasetkin sain aikaiseksi, vielä saa muutamat lapaset valmistua, ennenkuin olen tyytyväinen lopputulokseen :)

002.jpg

Marjoja olen kovasti pakastellut, vaikka niitä en itse ole päässyt keräämään. Mustikoita on nyt pakkasessa 20 litraa ja mansikoita muutama litra. Tänään lupasi kaveri tuoda viisi litraa puolukoita, saan vispipuurotarpeet talveksi, hän on myös kerännyt minulle mustikat. Kanttarelleja löysin taas tuosta omalta tontilta sen verran, että olen niistä isännälle saanut parit kastikkeet tehtyä. Kovasti on nyt kuulemma kanttarelleja ja tutut on niitä keränneet litrakaupalla. 

Mantan kanssa poikettiin eilen Kouvolassa koiranäyttelyssä. Helteinen päivä oli, vaikka edellisenä päivänä säätiedotus lupasi sadetta koko päiväksi. Onneksi muuttui tiedotukset parempaan suuntaan, kun niitä aina välillä kävin tutkailemassa. Kamala sumu oli aamulla kun lähdin ajamaan Kouvolaan, mutta pikkuhiljaa se siitä kirkastui ja saatiin nauttia auringosta. Näyttelytuloskin oli mitä parhain. Manta AVO ERI 1 SA PN 2 SERT, tuomarina ruotsalainen Hans Almgren.

004.jpg

Pikku-Dinnyn piti eilen tulla mummolle yökylään, mutta ovat siellä nyt sairaana, joten en saanutkaan tänne yökyläläistä.  Tänään on Heinolan näyttely ja lähdenkin sinne nyt sitten turistiksi katselemaan. Vähän on itselläkin kyllä kipeä olo, toivottavasti en nyt tulisi kipeäksi. Huomenna on aika ortopedille ja jännityksellä odotan mitä tuleman pitää...

maanantai, 8. elokuu 2016

Pyöräilyä suunnittellessa...

Lauantaina tuli siis pyörähdettyä Mantan kanssa Nokialla näyttelyssä, tuomarina Harry Tast. Jotenkin olen aina ajatellut että hän on jotenkin "tiukkapipoinen" tuomari, mutta hänpä olikin varsin mukava ja asiansa osaava herra. Manta esiintyi juuri 2 vuotta täyttäneenä, ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa, tuloksena AVO EH2. Ihan oli koiran näköinen arvostelu, rakennetta ja liikettä kehuttiin , mutta liian kapea alaleuka, ahdas purenta ja löysä selkä. Ihan totta joka sana. Olin tyytyväinen arvosteluun. Oli muuten erit ja sa:t tiukassa tällä tuomarilla.

Suunnitteilla siis pyöräilyn aloittaminen, koirat vuorotellen mukana. Eilen tilansinkin Zooplussalta tällaisen "springerin", vai mikä tuo nyt on http://www.zooplus.fi/shop/koirat/koulutus_ulkoilu/juoksu_pyoraily_taluttimet/pyorailytaluttimet/141808 . Tänään ostin sitten kauppareissulla valjaat. Meillähän ei koirat pyöräillessä vedä, joten kaulapantakin olisi varmaan riittänyt, mutta luulen että valjaat on kuitenkin turvallisemmat koiralle. Nyt vaan odotellaan että tuo metallihässäkkä saapuu, siihen asti tyydytään "hihna kädessä" pyöräilyyn.

Mustikoita pitäisi saada vielä pakkaseen, mutta itse en niitä kykene poimimaan. Täytyy nyt kysellä josko niitä joku tuttava vielä keräilisi pientä korvausta vastaan. Sienistä en välitä kun en niitä itse syö, joten niitä ilman pärjätään kyllä. Tosin voisin kyllä jonkun seuraksi marja-tai sienimetsään lähteä, siellä nimittäin akut latautuisi oikein kunnolla. Pensaissa on jonkin verran karviaisia ja mustia viinimarjoja, ei kuitenkaan niin paljon että saisi pakkaseen. Menevät suoraan suuhun tuolta pensaista ja niinhän ne on parasta syödäkin, eipä ehdi vitamiinit karata.

 

perjantai, 5. elokuu 2016

Elokuu...

Näin sitä ollaan jo elokuun puolella. Koiria on täällä pesty ja trimmailtu nyt urakalla. Huldan olen nyt kolmeen kertaan harjannut ja aina vaan lähtee karvaa, vielä yksi harjaus ja sitten pääsee Huldakin pesuun. Muut onkin jo pesty ja trimmailtu.

Mantan sain pestyä jo alkuviikosta, näyttelypesu huomista Nokian näyttelyä varten tuli tehtyä siis hyvissä ajoin. Yleensä teen näyttelypesun näyttelyä edeltävänä päivänä, karhealle turkille tarkoitetulla shampoolla. Nyt pesin Mantan mustan turkin shampoolla ja epäilin sen tekevän turkista turhan pehmeän, joten siksi aikainen pesu. On muutama päivä aikaa turkin laskeutua ennen kehään menoa. No meillähän ei huomiselta tuomarilta ole mitään saatavissa, koska Manta on aika pulskassa kunnossa. Kyseinen tuomari hakee linjakasta, näyttävää ja hyvin liikkuvaa koiraa, Mantahan nyt ei läskeineen kovin linjakas ainakaan ole. Olen tässä muutaman päivän pitänyt Mantaa hieman pienemmällä sapuskalla että olisin sitä saanut hieman laihtumaan, no ei pelkoa koska tuo peijakas jo yhtenä päivänä oli päässyt livahtamaan ruokatynnyrille. En tiedä paljonko tuo ehti nappulaa huiviinsa vetämään, mutta jonkun verran kuitenkin.

Eli huomenna aamusta auton keula kohti Nokiaa. Auto on pakattu valmiiksi, on telttaa, häkkiä, kumisaapasta, sadetakkia ja vaikka mitä muuta. Eiköhän noilla huominen pärjätä kunhan aamulla muistetaan näyttelykassi papereineen ja eväineen kantaa autoon. Todella kiva pitkästä aikaa lähteä ihmisten ilmoille. Meillä onkin Mantan kanssa nyt näyttelyitä buukattu syyskuun puoleen väliin saakka. Myöhemmälle en ole uskaltanut vielä miettiä mitään, kunnes selviää onko uusi selkäleikkaus jossain vaiheessa syksyä edessä. Ensiviikolla olisi CT-kuvaus ja 22.8 ortopedin aika, silloin sitten saa taas asioihin hieman selvyyttä.

Kävin muuten ostamassa itselleni Apteekista selän tueksi tukiliivin, joka tuntuukin tosi hyvälle. Helpottaa kyllä jonkin verran noita kaikkia miljoonia kipuja, olisi vaan pitänyt tajuta hankkia aiemmin. Toisille kuulemma heti leikkauksen jälkeen suositellaan tuollaista tukiliiviä, vaan eipä minulle kukaan mitään maininnut. Tällaisen hankin, eikä ollut edes kamalan hintainen. http://www.medishop.fi/product/63/selkatuki

Nyt olen muuten aloittanut taas tiukan karppauksen, kaikki sokerit ,viljat ja peruna on pois ruokavaliosta, jospa saisin tuosta karppauksestakin jonkinlaista apua näihin kipuihin ja elimistössä jyllääviin tulehduksiin. Aika näyttää...

 

maanantai, 25. heinäkuu 2016

Palattu arkeen

Meiltä lähti reilu viikko sitten Aatos-pentu Mikkeliin uuteen kotiin ja sai siellä nimen Aatu. Lähti 11-vuotiaan collienartun kaveriksi. Heille kaikkea hyvää ! Kyllä oli vaikea luopua pennusta joka täällä 12 viikkoa ehti olemaan, kultaisin pentu mitä meillä on koskaan ollut. Näitä pentuja kun oli vaan kaksi niin tulivat jotenkin niin tärkeiksi ja erityisiksi. No mutta elämä jatkuu täällä nyt normaaliin tapaan.

Riine on nyt riisuttu viimeisistäkin karvoista, harjattu ja pesty. Lunan äsken harjasin ja turkki on tosiaan ihan irti, täytyy se huomenna taas ottaa käsittelyyn, pestä ja irroittaa viimeisetkin turkinrippeet. Selkä on niin kipeä että tälle päivälle saa riittää tuo harjaus ja kaikkien kynsien leikkaus. Rajoittaa tämä selkä kyllä niin paljon elämää , ärsyttää kun ei juuri mitään pysty tekemään. Hermokivut, jotka olivat leikkauksen jälkeen hetken pois, on taas palanneet kaksin verroin pahempina. Vaan eipä auta valittaa, voisi sitä mennä vielä huonomminkin. Ei muuta kuin hammasta purren eteenpäin :) Tänään soitin keskussairaalaan ja kyselin CT-kuvauksen perään, aika on kuulemma varattuna 11.8, sitten kuullaan mikä on tuomio...

Sateet olivat ja menivät, nyt on sitten helle. Eipä valiteta nyt, vaan nautitaan lämmöstä. Kohta on syksy ja sitten taas aletaan unelmoimaan seuraavasta kesästä. Joku ennuste kyllä kertoi syksystä tulevan lämpimän ja vähäsateisen, kelpaa kyllä. 

Kasvihuoneeseenkin on saatu jonkinlaista satoa, tomaatit kypsyy pikkuhiljaa, paprikat myös, mutta vaikka kurkku kovasti kukkii, niin pienet kurkut putoilee pois, en tiedä missä vika...

Tomaatteja

010.jpg

013.jpg

paprikaa

015.jpg

Kesäkukatkin on vihdoin innostuneet kunnolla kukkimaan, ravinnetta olenkin niille tunkenut joka kasteluvedessä.

004.jpg

006.jpg

Jospa tästä sitten taas kutimien kimppuun, ulkona on nyt niin lämmin etten jaksa sielläkään olla :)